Tyttäremme on parin vuoden tauon jälkeen koko kesän halunnut hevosen selkään, mutta reissatessa se on aina siirtynyt ja siirtynyt. Toki matkan varrellakin on katseltu mahdollisuuksia esim. issikkavaelluksille. Tosin kulun päällä on saanut huomata, että Oulun seudulla on runsaasti tarjontaa talleista moniin muihin isoihin paikkoihin verrattuna, mutta Oulussa myöskin on aika vaikea mahtua tunneille mukaan.
Tervetuloa Maalle!
Olin kuullut kehuja muilta ja ihastellut facebookissa tyrnäväläisen Kirstinän tilan sivustoja ja lopulta varasin täältä tyttärelleni ratsastustunnin. Lisäksi mukaan lähti lastemme serkkutyttö, joten tunnilla oli mukana vain yksi tuntematon ratsastaja, sillä tunneille mahtuu kerrallaan kolme ratsastajaa.
Poniaitauksen asukkaita ja hoitajia
Ajattelin ensin, että mitenhän sitä itse viihtyy 90 minuuttia tyttöjä odotellessa, mutta hyvin, sillä ympärillä riittää toimintaa koko rahan edestä. 🙂
Kirstinän tila on peltojen keskellä, täydellisesti maaseudun rauhassa. Pihapiiri on vanha maalaistalo navettoineen, jossa eläimet saavat juoksennella vapaana ympäri pihamaata. Meiltä Oulusta matkaa kertyy Tyrnävän Peräojantielle vain 28 km.
Hevosia ja poneja tallista löytyy yhteensä yli kymmenen. Pihamaalla kirmaa pari lammasta, joita välistä innostuu ajattamaa perheen labradorinnoutaja Iita. Lisäksi joukon jatkona kotkotellen kipittää muutamia kanoja ja pari upean värikästä kukkoa, jotka ilmeisesti yrittävät hetkittäin selvitellä siipiveikkojen herruutta. Hieman poikaamme arveluttivat pari tauotonta kaakattajaa, mustavalkoiset ankat. Tosin siivekkäät eläjät taitavat loppupelisstä pelätä enemmän meitä kuin me niitä
Lintujen asuinpaikka
Antero ja Antero on kovia poikia kaakattamaan.
Kukkojen upea väritys houkutteli kuvaamaan.
Pikkuisen jännittää nuo siivekkäät, eihän penkin alla ole ythään kanaa?
Tallissa asustaa kaksi pupua ja tallin ylisiltä kaikkea tohinaa vartioi Olli-kissa, vaikka välistä näytti vartiointi menevän nautiskelun puolelle ja uni voitti.
Kaikki sulassa sovussa ratsastustunnin aikana. Lampaat Vilja ja Tytti.
Varmaan voitte jo arvata, ettei kaupunkilaisten aika tullut kaikkea tätä tohinaa katsellessa pitkäksi, vaan aika vierähti hyvinkin nopeasti. Tunnelma tilalla on rento, iloinen ja ystävällinen eli kaikin puolin viihtyisä.
Iita välillä tarkkailee muita, kunnes taas on aika hypätä muiden touhujen sekaan.
Lampaat olivat sen verran menevää sorttia, että peräpäästä sai hyvän kuvan. 🙂
Pikku-ukkelin (3v.) tuomio paikasta oli, että voin lähteä sinne uudestaan sitten kun kanat ja koira on myyty. 🙂 Kotona mieli oli muuttuut jo sen verran, että enää hänen mielestään tarvisi myydä vain kanat. Ja jos isoin sisko lähtee mukaan, niin kaikkia eläimet saavat olla tilalla.
Tunti on päättynyt… 
… ja hevoset on hoidettua ja saateltu laitumelle.
Tallilla vielä vähän rapsuttelua ja halailua.
Ratsastajatyttösten mielestä tallilla kaikki oli ihan parasta! Ja autossa matkalla kotiin sain kuulla melko monta kertaa saman kysymyksen: – Äiti, milloin mennään uudestaan???
Heippa ihanat hepat ja ponit, nähdään taas!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.